Kun kapteeni käskee..
Uskotko sinun voittoosi kun vastassa paljon suurempi?
-Uniklubi
En ennen saanut kunnolla selvää osien keskustelusta, nykyään saan. Jatkuvaa keskustelua siitä miten saisin satutettua itseäni oikein, oikein pahasti. Ne käskee lyömään käden vasaralla sirpaleiksi. Ne käskee viiltämään valtimot auki. Taidan kohta totella. Mielummin teen sen itse tietoisesti kuin että joku muu tekee sen tietämättäni.
Katseeni kiertää huonetta. Millä voisin viiltää? Millä voisin lyödä käteni sirpaleiksi? En löydä mitään. Ahdistus kasvaa. Pelko kasvaa.
Huomenna palaveri. Pelkään kuollakseni. Ylihuomenna pitäisi muuttaa kuntoutusyksikköön, enkä koe olevani siinä kunnossa että pärjäisin siellä. Miksi en sano? Heh, se on yhtä tyhjän kanssa. Hoitajat näkevät vain ulkokuoren. Eivät totuutta.
Ne käskee hakemaan panadol-purkin ja ottamaan kaikki tabletit. Ne käskee viiltää, ne käskee lyödä vasaralla luut sirpaleiksi. Ne käskee tuhota. Tuhota niin paljon, ettei henkiin jäämisestä ole toivoa.
Taas tunnen kuinka kylmä käsi laskeutuu olkapäälleni. Kuulen rauhallisen kuiskauksen;
Älä enää puhu mielesi osien aikeista, tee se mitä he haluavat, jolloin he rauhoittuvat. Lisäät itse vettä myllyyn puhumalla. Ne eivät näin ollen koskaan jätä sinua rauhaan. Tämä on kuin Kapteeni käskee-leikki.
Nyt olen varma siitä että järkeni sanoo sopimuksen irti. Olemme varmoja että kohta kirjoitamme tänne postauksen jossa kerromme ottaneemme yli-annostuksen.
Kommentit
Lähetä kommentti