Vain tyhjä kuori

Täällä istun. Päivystyksessä. Odottaen että kirurgi katsoo kättäni. 

Et olisi saanut näyttää kättäsi! Nyt meidän luomukset pilataan! 

Yritän pitää itseni kasassa. Yritän pitää itseni hallinnassa. Persoonat käskee karata, hypätä ensimmäisen rekan alle. Voin kohta tehdäkin sen. 

Voimani on nyt täysin loppu. En jaksaisi enää edes hengittää. 

Hukun ahdistukseni syövereihin, kadottaen todellisuuden, elän omassa maailmassani missä ei tarvitse kuunnella ketkään tai mitään. Ympäristön äänet ovat kaukaisia, jalkani alkavat irrota lattiasta, alan nousta ilmaan. Yritän kaikin keinoin pitää itseni tässä maailmassa, läsnä tässä hetkessä. 

Nyt taitaa mennä autopilootti päälle. En tunne enää mitään, en ajattele tietoisesti mitään. Olen vain tyhjä kuori, vailla tunteita. En tiedosta että missä olen, vaikka tiedän istuvani päivystyksessä. Kaikki tuntuu harhalta. Olenko oikeasti olemassa? Olenko oikeasti tässä? Onko tämä kehoni? 

Edit/ ei tullut tikkejä, haavat oli liian vanhoja. Persoonat ovat tyytyväisiä. Vaikka kaaos onkin päällä, purin toissapäivänä laitetut tikit irti joten ne rauhoittui vähän.