Nimetön..
Jos tapat mut teet palveluksen, jost et ees haluu tehä sitä, tee se mun iloks ees, kiitokses saat kai taivaast paikan. En mä pelkää pimeetä, nään aamusta asti painajaista.
-Skandaali
Mieliala on ihan pohjamudissa, totta puhuen, alempana. En jaksa tehdä mitään. En jaksaisi edes hengittää.
En enää pelkää ihmisiä. En jaksa välittää heistä. Jos aikovat tappaa, niin tappakoot. I don't fucking care!
Mulla oli helpompi olo, kiitos Iloiselle. Ja näin ollen lähdin käymään äitini luona. Niin, mulla OLI helpompi olo. Iloinen jätti mut kesken kaiken. Olihan se piristävää nähdä lemmikkejä. Mutta nyt olo paheni kun iloinen lähti. Tunnen kuinka pahan olon hyökyaalto iskee päälleni, upottaen mut kuolemantoiveiden virtaan. Tunnen Pelokkaan läsnäolon. Mutta se ei oo vielä ottanut mua valtaansa. Itsetuhoinen käskee repiä lävistykset irti. Onneksi Pelokkaalla on puolet kehostani.
Koin erään potilaan uhkaavaksi. Liian uhkaavaksi. Ja näin kontaktini tähän maailmaan häilyy. Jalat irtoaa lattiasta. Koko keho on irrallinen. Mä en pääse takaisin tähän maailmaan, enkä välttämättä edes halua. Nyt on jonkin tyyppinen depersonalisaatio voimakkaana, nimittäin autopilotti on läsnä. Enkä taaskaan pysty puhumaan, ahdistus vei ääneni.
Harhoja ei enää ole paljoa. Niitä näkyy enää vilaukselta. Hyvä näin.
Itsetuhoinen on kehitellyt itsemurhasuunnitelman. Siitä puuttuu enää päivä.
Kommentit
Lähetä kommentti