Sopimuksemme on irtisanottu

Viimeyönä ambulanssilla päivystykseen ja päivystyksestä ambulanssilla osastolle. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, mieleni sanoi yhteistyösopimuksen irti. 

Itkin ja käskin sen kadota, mutta se vain nauroi. Olo vaan pahentui pahentumistaan. Ohjaaja pakotti istumaan yleisissä tiloissa, silmiensä alla, koska heti kun jäin yksin rupeisin hakkaamaan päätäni nyrkillä tai seinään. Istuin siinä kamalan pelon vallassa se oli myös siinä. Ohjaaja tuli juttelemaan, pääni oli jo sanonut sopimuksen irti, sanoin että en enää tiedä mikä on totta ja mikä ei, ja että en enää edes tiedä oliko tämä ohjaaja oikeasti olemassa. Ohjaaja soitti toiselle ohjaajalle joka sanoi että soittaa osaston päivystävälle lääkärille, koska todellisuuden tajuni oli niin häilyvä. Lääkäri sanoi että pitää tulla osastolle. Ohjaaja soitti ambulanssin ja siitä päivystykseen.

En tiedä kauanko olin sielä päivystyksessä, juttelin ajatuksissani sen kanssa. En kyllä tiedä yhtään että mistä juttelimme. Mutta juttelimme kuitenkin.

Ambulanssi matkalla osastolle, se ja joku muu oli mukana. Kun olimme ylipuolen välin, nukahdin. Välillä säpsähdin kun se mainitsi olemassa olostaan. 

Tänne osastolle lääkärinarvioon tullessani, se oli edelleen mukana. Lääkäri oli tuttu, hänen ilmeensä oli aikas vakava kun kerroin siitä. Se ei todellakaan tykännyt kun kerroin siitä. 

Epätodellinen olo jatkuu tänäänkin, en ole varma missä olen ja kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat uskoakseni harhoja, tai niin se sanoo. 

Tänä aamuna se herätti minut tarraamalla  kurkkuuni kiinni. Krista ei ole suojelemassa minua siltä. Krista jäi kuntoutuskotiin. Tunnen sen kuinka se seisoo siellä ikkunassa odottaen että tulen takaisin. Tämä kuulostaa varmasti todella häiriintyneeltä, mutta se on näin. Tuntuu myös siltä että joku osistani on jäänyt sinne kuntoutuskotiin, joten koen että joku puuttuu, oloni ei ole hyvä ilman kaikkia osiani, vaikka ne aiheuttavat paljon hallaa minulle. Minun pitäisi hakea se takaisin luokseni. En tiedä kauanko pärjään ilman sitä puuttuvaa osaa. Ehkä se löytää takaisin luokseni.