Unelmani on kuolema

Aamulla taas nieleskelin kyyneleitä. Miksi mun piti taas herätä? 

Olo on ollut todella hankala kokopäivän. Haluan vain nukkua. En olisi halunnut nähdä tätä päivää, saatika sitten huomista..

Äidin kanssa käytiin kahvilla, eikä paniikkikohtaus ollut kaukana. Mistä tämä ihmispelko on tullut?

Pelokas otti mun kehon valtaansa kun ahdistuin liikaa. Pakenin itse mielessäni paikalta ja Pelokas, joka kesti paremmin ahdistuksen otti kehoni hallintaan.

Palauduin tähän maailmaan. Ahdistus kasvaa. Vaikka mitä teen, ei, en saa päähäni tilaa muille ajatuksille kuin kuolemaan liittyville ja ahdistuksen syiden miettimiselle. 

Mieleni alkaa väsymään, alan irtoamaan pahemmin kehostani. Tuleeko seuraavaksi Itsetuhoinen paikalle? Itsetuhoinen on jo puoliksi läsnä. Kohta valta on sillä. 

Näen taas kaiken usvan takaa.. Tai.. Tää on enemmänkin tähtisumua. Tähtiä näkyy joka puolella, oma universumi kutsuu suloisella äänellään..

Makaan sängyllä kasvot kohti seinää. Seinät tulee kohti ja "hengittää", katto laskeutuu päälleni. Kun kosken seinään, se alkaa vetäytymään. Itsetuhoisella on jo yli puolet kehostani, en voi tehdä enää mitään. Päässäni tikitys tihenee, tihenee entisestään.. Ja loppui! Yhtäkkiä hyppään ylös ja muisti menee poikki. 

Itsetuhoinen otti vallan. Kädessä naarmu raapimisen seurauksena. Itsetuhoinen on rauhassa, se vaan tukkii mieleeni keinoja miten voisin nyt tappaa meidät. Unelmani kuolemasta on taas suurempi, vahvempi. Pitääköhän se toteuttaa oman käden kautta? Kun en nähtävästi vain nuku pois..? 

Rupean kirjoittamaan osistani niiden piirteiden nimillä.