Pelkoa
Pelkään elää täällä..
-Kotiteollisuus
En enää uskalla mennä syömään, koska siellä on (tietenkin) muita potilaita. Eikä mulla totta puhuen ole edes ruokahalua. Ihan sama mitä syön, yökin vähän väliä. Kaikki tuntuu juuttuvan kurkkuun. Olen tämän päivän elänyt tupakalla. Tupakalla käyminen on tuskaa jos siellä on muita. Mua ahdistaa muut ihmiset, mua ahdistaa varsinkin se jos joku rupeaa puhumaan mulle.
Tällähetkellä pääni sisällä on todella levotonta. Lähes kaikki persoonanosat keskustelee keskenään. Häslääjä Serafina ja sosiaalinen Katariina ovat hiljaa. Sen takia varmaan olen rauhallinen ja välttelen muiden ihmisten seuraa. Ja kyllä, Serafina ja Katariina löysivät tänne. Eli mulla ei ole pakkoa käydä hakemassa niitä tänne ne löysivät itse tiensä takaisin.
Enää ei ole outo olo, kaikki on paikalla. Paitsi minä. Olen fyysisesti tietenkin tässä maailmassa, mutta mieleni on muualla.
Tunnen taas kuinka mieleni alkaa irtoamaan kehosta. Muistan yhden taktiikan millä joku trauma ja dissosiaatio-foorumilta sai itsensä palautettua tähän maailmaan, hieromalla sitä kohtaa mikä tuntuu irralliselta. Yritin mutten taaskaan pysty koskemaan itseeni.
Voimakkaan makuinen pastilli suuhun, ei toimi. Yritän (tälläkertaa) tosissani pysyä tässä maailmassa. Mutten onnistu. Alan vain irtaantua pahemmin ja pahemmin. Ensin jalat irtosi sängyltä, nyt selkäni ei enää osu seinään ja kohta olen täysin irti.
Ja niin minä irtosin kehostani, palauduin sain melkein paniikkikohtauksen ja irrallinen olo palasi. Nyt leijun oman universumini suojissa. Täällä on rauhallista.
Tunnen vain kuinka tunteeni patoutuvat, enhän osaa niitä näyttää tai käsitellä. Tämä tietää ongelmia.
Taas iskin Nitan pakottamana hampaat käteeni. Tai no, Nita iski. Seurasin itse vierestä. Purema jälki taas kädessä...
Ja vielä selvennän nämä miksi nämä kuusi ovat persoonanosiani. Eli näillä kaikilla on omia muistoja, jotka palautuvat mieleeni vasta kun kyseisen muiston omaava on paikalla.
Kommentit
Lähetä kommentti