... Ahdistusta iltaan asti.

Show me how defenseless you really are...

-Breaking Benjamin

Mua ahdistaa. Mua ahdistaa ihan saatanasti. Mä en jaksa hengittää. Mä en halua hengittää.

Mä pelkään huomista, koska joka ilta kuiskaan hengille pyynnön etten enää heräisi. Mutta mä oon joka aamu herännyt. Ja melkein itkien nousen sängystä ylös. En halua enää elää. Haluan hautaan mätänemään. Mulla on vaan niin vitun paha olla. En halua nähdä seuraavaa päivää. En ole jaksanut käydä 4 päivään ulkona. Huomenna äitini aikoo pakottaa mut ulos.. Mä en halua, mä en jaksa, mä en pysty!! 

Molemmat xanorit otettu, niistä ollut paskaakaan apua. Olen sanonut asiasta ihan lääkärillekkin mutta, lääkäri ei ymmärtänyt sitä että haluaisin vaihtaa xanorin toiseen tarvittavaan lääkkeeseen. Laittoi xanorin lisäksi lääkkeen joka väsyttää 3 tunnin päästä. Ja nosti migreenin estolääkettä, koska sen pitäisi myös vähentää ahdistusta. Mitä olen kyseisestä lääkkeestä lukenut, sitä käytetään migreenin estolääkkeenä, korkean verenpaineen hoitoon, paniikkikohtauksiin ja esiintymisjännitykseen. Mitään mainintaa ahdistuksen hoitoon ei ollut. En halua enää tavata tätä lääkäriä. En todellakaan. Emme ymmärtäneet toisiamme.

Jalka meni taas toimintakyvyttömiksi. Tälle päivää 3 kerta. Ääni lähti tänään 3 tunniksi. Pelokas on ollut paikalla. Tuntuu että hän tulee kohta uudestaan. Voi kunpa tulisikin. 

Päivä vietetty sängynpohjalla. Jaksaisinpa tehdä jotain, edes piirtää. Mutta ei. En saa otettua edes kynää käteen. Ja tästä tulee taas viha itseäni kohtaan, ja siinä samalla kuoleman toiveet/ itsemurha suunnitelmat. Älkää huoliko en ole (vielä) itseäni tappamassa. Jos lääkkeet ei auta niin sitten, ei ole enää muuta vaihtoehtoa.  Sitten mä luovutan. Sitten sanon hyvästit tälle maailmalle.