Nimetön
Yritän piirtää mutta, vähänväliä kadotan otteeni tähän hetkeen. En tiedä olen elänkö tulevaisuudessa, menneisyydessä vai missä? Mieleeni tunkee kokoajan jokin muisto menneisyydestä, elän sitä tapahtumaa yhä uudelleen ja uudelleen. Näen tapahtuman silmissäni. Aivan kuin se tapahtuisi juuri nyt. Vai tapahtuiko sitä edes oikeasti?
Muistot sekoittuvat kuviteltuihin tapahtumiin. En tiedä mitä on oikeasti tapahtunut ja mitä ei.
Keho alkaa tuntumaan oudolta, ajatukset menemään umpisolmuun ja todellisuus hämärtyy.
Istun ja seurailen harhoja. Heh, en ainakaan ole yksin. Pääni sisällä on 18 muuta minää ja pääni ulkopuolella vähintään 4 jotakin tyyppiä.
Vaikka välillä nauran näille harhoille, ne on yleensä todella pelottavia. Tällähetkellä, yksi istuu vieressäni ja pitää niskastani kiinni, toinen istuu lattialla edessäni. Kumpikaan ei puhu, ne vaan on.
Nämä muut minät jotka elävät pääni sisällä, ovat vähän rauhoittuneet koska he seuraavat reaktioitani näihin harhoihin. Kyllä he huutavat pääni sisällä, milloin ne olisivat muka hiljaa?
Hienon tarinan olet keksinyt, mutta tuo ei ole dissosiatiivinen identiteettihäiriö vaan hyvää mielikuvitusta.
VastaaPoistaEi sitten pokka riittänyt tulla nimimerkillä kommentoimaan?
PoistaEn ole missään kohdassa väittänyt että mulla olisi DID, tuo on testin tulos.
Ikävä tuottaa pettymys, mutten ole keksinyt tätä. Ja kertoisitko miksi keksisin tällaisen olon itselleni? Miksi viiltelisin? Huvistako?
Ps. Kommenttien valvonta on päällä joten ei tarvitse lähettää samaa kommenttia montaa kertaa ja Anonyymit ei voi enää kommentoida, jos haluat jatkaa tätä keskustelua, laita s-postia: hulluudensymbolit@gmail.com