Nurkka

Erittäin ahdistavaa lukea viime vuoden heinäkuun tekstejä. En muistanut yhtäkään niistä. Hoin kokoajan samoja asioita niissä postauksissa. Huomaa että olin koko heinäkuun lääketokkurassa. 

Istuin sängyllä, tuijotin nurkkaa ja naureskelin. Yritin jutella harhojen kanssa. Ne ei puhuneet mutta, mulla oli hauskaa. Yhtäkkiä tajuan naureskelevani itsekseni nurkalle. Rakas mieli, alatko oikeasti väsymään näiden harhojen kanssa? 

Sitten ahdistus pahenikin. Nähtävästi ahdistus on jo niin voimakasta ettei mieleni osaa reagoida siihen. 

Pääni sisällä on kaaos. Ne huutavat koska annoin terät pois. Ne huutavat etten osaa tehdä mitään oikein. Ne huutavat että mun olisi pitänyt viiltää kaulavaltimot auki, niinkuin ne käskivät. 

Alan taas irrota kehostani. Mieleni ei enää kestä kauaa tätä ahdistusta. 

Alan väsymään näiden harhojen kanssa. Vaikka nauran niille, se ei tarkoita sitä etten ala väsymään niihin.