Viiltoja taas

Viiltoja. Niitä on taas seitsemän. Olenko tässä maailmassa vai missä? Olenko edes olemassa?

Hyvä 12-vuotias minä joka pitää niitä saksia kädessään, pyydän sinua että laskisit ne sakset kädestäsi. Et vielä ymmärrä mihin helvettiin olet joutumassa. Tiedän että olosi on helvetillinen, mutta se että aiot purkaa sitä viiltelemällä muutaman kerran, ei jää siihen. Aluksi ne muutama pieni viilto riittää, ne auttaa. Mutta pikkuhiljaa se pahenee. 7 vuoden jälkeen, olet nähnyt lihaksen, verisuonia, hermoja, jänteet ja myös luuta. Olet nähnyt rasvakudosta niin paljon ettei se enää riitä. Ja siinä vaiheessa olet niin pahassa koukussa ettei viiltely enää riitä. Alat lyödä, työntämään esim. Hakaneuloja arpien läpi ja puremaan itseäsi. Jatkat raapimista. Kehittelen kokoajan uusia keinoja satuttaa itseäsi ja haluat kokoajan pahempaa jälkeä.

Kun täytät 13 ja menet 7 luokalle, mieleesi astuu Lenita. Älä usko Lenitaa, kun hän käskee viiltelemään. Tiedän, Lenita vaikuttaa todella ystävälliseltä ja kuin haluaisi auttaa. Se ei ole niin. Lenita on todella ylimielinen ja inhottava. Tiedän sen. Koita kestää, pääset tulevaisuudessa helpommalla.