Vellova paha

Istun ja yritän saada tämän sisälläni vellovan pahan pois. Tämä on vaan jotakin kamalaa. Tarvittava lääke taas naamaan, taistelu jatkuu. 

Olen vaan ihan finaalissa tämän oloni kanssa. Haluaisin pois täältä sairaalasta, mutten uskalla lähteä koska Itsetuhoinen on tehnyt itsemurhasuunnitelman. Se aikoo toteuttaa sen. Ja mä en jaksaisi taistella sitä vastaan. Kannattaako mun lähteä? Vastaus tulee Itsetuhoiselta. Kannattaa, niin pääsemme pois elävien kirjoista!

Itku kurkussa pyydän hengiltä taas etteivätkö ne vaan voisi antaa mun nukahtaa ikiuneen. Enkö vaan voisi päästä ikuiseen tyhjyyteen? Olen loppu. En enää tiedä kauanko jaksan.  

Yritän hengittää rauhallisesti, mieli lietsoo mua paniikkiin. Käperryn takaisin peiton alle. Musta tuntuu että oon kohta joku muu.. En enää kauaa kestä tätä ahdistusta, tää vaan pahenee. Päivällä yksi tarvittava ja äsken toinen. Milloin tää hellittää?! Itku kurkussa kysyn, vaikkei kukaan kuule. 

Katseeni alkaa etsimään esinettä jolla voisi viiltää. En löydä mitään.

Viime yönä Pelokkaan kanssa mietimme menneisyyttämme, samalla tajusin että meitä on oikeasti 8. Tämä josta tulin viime yönä tietoiseksi on Kuuntelija. Hänen tehtävä on suojella mua muiden murheista aiheutuvalla kuormittavuudelta.