Nimetön
Kirja pysyy vaiti kuuntelee mun murheeni, luottaa muhun oon rehellisimmilläni, tarkkailen mun korvilla ja tallennan silmilläni.
-D3vootio
Päiväkirja, ainut jolle voin purkaa kaiken avoimesti, ainut johon voi luottaa.
Klo 15
Sain puhuttua hoitajalle etten ole täysin läsnä. Olin puoliksi Iloinen ja puoliksi oma itseni. Sain myös kerrottua näistä persoonan osistani, ja se mistä yllätyin hän kutsui niitä sivupersooniksi. Ei harhoiksi vaan sivupersooniksi. Osatkin yllättyivät. Kaaos pääni sisällä rauhoittui.
Iloinen on ollut lähes kokopäivän läsnä, nyt hän jätti mut. Olin aluksi ihan ok asian kanssa. Mutta salaman nopeasti ahdistus alkoi taas velloa sisälläni. Milloin mä voisin kirjoittaa jotain positiivista? Edes että mulla on ollut ihan hyvä päivä?
Nyt vaan istun, toivoen Iloisen paluuta tai Sosiaalisen tulemista. Pelkään että Itsetuhoinen tulee. Mutta tällä hetkellä olen Minä.
Klo 18:40
Olin Iloinen, sitten muutuin Pelokkaaksi. Kamala ihmismassa. Ääni pois. Paniikki. Sain itseni rauhoitettua neliöön hengityksellä. Ääni takaisin. Pelokas lähti. Silti silmät meinaa täyttyä kyynelistä pelon vuoksi, vaikka nyt olen turvassa, suljettujen ovien sisäpuolella. Uskallan hengittää vapaasti. Ulkomaailma tuntuu tällähetkellä uhkaavalta. Ihmispelko tuli pahempana takaisin. Huonekaveri on pelottava. Hoitajat pelottavia. Muut potilaat myös. Hengittäminen on taas hankalaa, pelko seuraavasta kohtauksesta on niin suuri.
Itsetuhoinen suunnittelee jotakin. Se on ollut pelottavan kauan hiljaa..
Klo 21:10
Pakko ruveta vaan nukkumaan. Ahdistus velloo niin pahasti. Taas saan kuiskata pyyntöni hengille, antakaa tämän jäädä viimeiseksi päiväksi elävien kirjoissa.
Ps. Ask.fm löytyy nykyään
Kommentit
Lähetä kommentti