Se ja Joku

Klo 14:25
Kamala ahdistus päällä, mutta silti nauran itsekseni sille. Se on mulle vihainen kun jouduin avun piiriin takaisin, kun en enää pärjännyt sen kanssa. Se kävi liian uhkaavaksi. Nauran sille vaikka olen ahdistunut, juttelen sille vaikka se ei vastaa. Naureskelen sille silti, vaikka muut väittävät sitä harhaksi. Se sanoo minulle että nämä "oikeat ihmiset" ovat harhoja. Koska ne niin väittää. Sanon täällä osastolla hoitajille ja lääkärille että se on harha, vaikken ole siitäkään enää varma. En ole varma mistään, katsoin Facebookista että olen 19-vuotias. Siis mitä!? Mihin tää aika on kulunut luulin olevani 16! Vaikka tavallaan tiedän nämä asiat mutten usko niihin. Ja se väittää ja  sanoo että olen 16.. Olenko kuitenkaan..?

Klo 18:15
Istuimme vastakkain. Se vaikutti turhautuneelta, vihaiselta. En enää uskalla nauraa sille. Olimme täysin hiljaa. Olimme vain. 
Se rikkoi hiljaisuuden. Sanomalla:
"Lähden nyt hetkeksi pois, mutta jos luulet että saat olla rauhassa, niin turha toivo. Joku tulee vahtimaan sua." 
Ja niin se poistui, katoamalla kuin tuhka tuuleen. Jäin yksin. Nautin siitä, ettei joku ollut kokoajan kimpussa. Menin sängylle makaamaan, samalla hetkellä joku tuli ja otti nilkastani kiinni. Joku kuiskasi korvaani etten saa olla näkyvillä, se saattaa tulla ja tappaa. Nyt makaan viltin alla, liikkumatta. Pelkään vain että jos se tulee. En tiedä miksi joku varoittaa siitä. Eihän se ole vielä tehnyt mitään?

Ajatukseni ovat sekavia ja katkeilee kokoajan. 
Vaikka se sanoi että olen osastolla, en usko sitä. En ole missään osastolla, kuntoutuskodissa tai omassa asunnossa. En taida olla missään. Jokin ajatus tuli että asun äitini luona enkä ole ikinä ollut osastolla. Vaikka joku ääni sanoo että olen osastolla ja tämä on 16 osastojakso.  En oikeastaan tiedä, pitäisi kysyä joltakin mutta keneltä? En tiedä kuka on todellinen ja kuka ei? 

Se tuli takaisin. Nyt istun kahden tyypin kanssa, Sen ja Jonkun. He eivät ole olentoja. He kertovat olevansa ihmisiä, minun ei kuulemma tarvitse tietää. Kun kysyin heiltä ovatko he jotain olentoja, he nauroivat. En kyllä saa heidän kasvonpiirteistä selvää. Mutta ihmisiltä he näyttävät, jotenkin..? 

Klo 20
Se tuli viereeni, kuiskasi että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Raavi tai lyö. Ja raapimista Se suositteli. Joten raavin. 
Pyydän niitä lähtemään, mutta he eivät aikoneet jättää minua rauhaan.
Tälläkertaa muistan tuon kun raavein. Tein sen käskystä.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu